Ainutlaatuinen kirja, jossa yhdistyvät maineikkaan luontokuvaajan upeat kuvat ja puhutteleva runollinen kerronta, jossa Tuomas-tontun matka Lapin luonnossa tuo eläimet ja linnut uudella tavalla esille.
Runot ovat syntyneet Eino Leinon ollessa 9–15-vuotias. Sytykkeenä ensimmäiseen, 9-vuotiaana kirjoitettuun runoon oli runoilijan tunnustuksen mukaan ihastuminen apteekkarin tyttäreen Linnea Granbergiin.
“Valo piirtää näkyviin kasvojesi hahmon. / Elämä ei ole vain sinun ja minun.” Niilo Rauhalan puhuttelevat tekstit ovat ajattomia ja mielen syvyyksiä luotaavia.
Kun olin pikkutyttö, teimme retkiä Lappiin, jossa sitten kiivettiin tuntureille. Joskus tunturin laelle päästyäni huomasin, että yletyn koskettamaan pilveen.
Sarmatiasta kasvaa kaipauksen myytti ja kiintopiste minuudelle. Siitä kumpuaa sisäänrakennettu nostalgia Itä-Eurooppaan, mutta myös Helsinkiin, joka paljastuu ylirealistisen ihmeellisenä.
Elintasoporkkanat jäi viljelemättä. Retiisejäkään ei tullut. Tuli sammakoita, ne loikkivat suoraan taskuihini pimeässä.